Uusi alku

Katsoin kasvia.
Kuihtui hiljaa pois.

Sen lehdet tippuivat.

Ensin yksi.

Sitten toinen.

Kunnes yksikään ei ollut jäljellä.

Miksi en saa sitä pidettyä hengissä?

Onko multa liian kuivaa tai märkää?

Onko huoneeni ilma liian viileä?
Miksi en saa sitä elämään?

Olenko huono, enkö osaa?

Onko minussa vikaa?

Menin lähemmäs,
tarkastelin kasvia.

Sen varsi oli tullut ontoksi, juuret kuihtuneet pois.

Mutta siellä, mullan alla

oli ihme, jota en nähnyt.

Uusi elämä oli alkanut syntyä.

Nostin kuolleen juurineen.

Annoin tilaa uudelle.

Se oli parempi, vahvempi alku.

Niin käy myös elämälleni.

Joskus vanhat perustukset pettävät.

En tiedä aina syytä

Ja se pelottaa.

Mutta elämä tekee vain tietään.

Sillä jotain uutta on aina tiedossa.

Uusi elämä.

Uusi alku.

En omista, ja siksi olen vapaa.