Miksi
yhä edelleen
olet
tunkeutunut minuun
Olen
luopunut sinusta liian monesti
Tuntenut
hajanaisia tunteita
Enkä
tiedä mihin olen matkalla
Sillä
uneni sinusta herättävät minut hämärään aamuun
Nauraisin
Jos
naurankin
Jos
on niin, että olet siruina ihoni alla
En
revi haavoja kaivaakseni sinut ulos
Jäät
palasiksi
minuun, jotka toisen kosketuksesta tunnen
Olet
kaunis minussa
Elämän
jälki, jonka aurinko saa säteilemään ihoni alta
Ja
minä olen haavoineni epätäydellinen
Kokonainen
Kannan
sisälläni jotain niin konkreettista osaa sinusta
etten
kykene asettamaan sitä paperille
Viljelen
aamun aurinkoa hymyssäni
Olen
se totuus jota et uskalla
Joka
ei koskaan sinusta poistu
