Auringolle

Kastelin kukkia, mutta kuivat ovat lehdykäiset,
hieman ruskeat.
Kovin ovat tippuvaiset.
Missä aurinko, ne kysyy multa.
Ei riitä vesi, ravinteet, ei multa.
Eiväthän kasvitkaan elä ilman aurinkoa!
Maasta ne kasvaa päin valoa,
ei suin päin vaan luonnostaan.
koska niin se nyt on vaan.

Minäkin olen kukka!
Enkä ole mikään piikikäs kaktus.
Olen vihreä, vehreä ja kiinni elämässä,
multaa sormissa ja varpaissa näissä.
Mutta jo on kalpistunut ihoni.
Harmistunut otsani.
On D-vitamiini hukka!

Nothing to lose

I fought the darkness

Alone

Empty spaces

I cried and fought with myself

Miserably

Thought I lost it all

And I did

And I stood

Alone

with nothing to lose

Built up my wisdom

Built up my barriers

strong enough to love

Light and shadow

I am stronger in my actions
Lonelier in my thoughts
Clearer in my dreams
I am scared of the dark
of the cold
My skin bare
without a touch of light
without a touch from you
Days keep passing so fast
I have no time to collect the sunlight
No hours to paint the light in my canvas
to hide the darkness
Still I stand strong
Because I know
Light and shadow
And one day during the dark hours you will never leave me cold alone

Rakkaus asuu iholla

Tahtoisin kertoa sinulle tunteistani,
kutsua sinua hellin nimin.
Mutta pelkään vielä.
Olen auennut sinulle,
näyttänyt haavani.
Mutta sinä,
sinä olet katsonut minuun ja silittänyt niskaani hiljaa.
Ja minä tunnen hetken olevani tässä, iholla.
Ilman nimeä olet läsnä.