Auringolle

Kastelin kukkia, mutta kuivat ovat lehdykäiset,
hieman ruskeat.
Kovin ovat tippuvaiset.
Missä aurinko, ne kysyy multa.
Ei riitä vesi, ravinteet, ei multa.
Eiväthän kasvitkaan elä ilman aurinkoa!
Maasta ne kasvaa päin valoa,
ei suin päin vaan luonnostaan.
koska niin se nyt on vaan.

Minäkin olen kukka!
Enkä ole mikään piikikäs kaktus.
Olen vihreä, vehreä ja kiinni elämässä,
multaa sormissa ja varpaissa näissä.
Mutta jo on kalpistunut ihoni.
Harmistunut otsani.
On D-vitamiini hukka!