Rakkauden aihe

Rakastuin tapaasi elää,
rakastuin silmiisi, hymyysi,
rakastuin tapaasi koskettaa minua,
rakastuin kaikkeen sinussa,
sillä rakastuminen on sokeaa, sanotaan,
mutta sylissäsi silmät suljettuina meillä oli kaikki.
Mutta aivan liian pian muutin puutteesi syyksi lakata rakastamasta.
Unohdin ettei rakkaudesta puutu mitään,
Siltä ei tarvitse odottaa täyttymystä, vaan antaa itsensä rakastaa täydesti.
Jos jotain voisin korjata välillämme, korjaisin itseni rakastamaan sinua huolimatta puutteistasi,
Sillä rakastuminen sinuun on parasta mitä koin.
Se antoi aiheen rakkaudelle, aiheen rakastaa täydemmin epätäydellistä.
Se antoi minulle uuden unelman tielleni.

Mutta en ollut minäkään silmissäsi puutteeton.
Niin paljon oli vailla suhteemme asioita,
Että unohdimme unohtaa itsemme toistemme silmiin ja rakastua uudelleen.

Rakkaus, joka kasvatti meidät

Heikkoina hetkinä
Hellyytesi palaa iholleni.
Yöllä saavut uniini kuiskimaan.
Jätät minulle kaipuun tulijaisiksi valkenevaan aamuun.
Miksi kaipaan, en tiedä,
sillä minulla on kaikki näinä hiljaisina hetkinä, joina näen itseni peilistä,
sillä tiedän, että yhdessä rakastimme toisemme vihaan!
Olimme vieraita toistemme arjessa,
rakastuneita silloin, kun hukkasimme itsemme toistemme ihoon.
Olit niin vahva, että paiskasit herkkyyteni vasten lattiaa.
Ja silti, rakastuin kovaan kuoreesi.
Siitä kiitän sinua, sillä opin rakastaamaan itseäni yhä vahvemmin.
Selvisin hengissä kovista leikeistämme.
Sinne en palaa, sillä opin, mitä on rakkaus.
Ja hiljaisina hetkinä kirjoitan siitä runoja.
Sillä minusta kasvoi vahva,
ja rakkauteni vahvuus ylittää kaiken.

Rakkaus

Rakkaus siirtää vuoria,

rakkaus muuttaa ihmistä,

rakkaus antaa merkityksen elämälle.

Mutta rakkaus ei pese kahvikuppeja,

ei sylje kadulle,

ei hylkää sydäntä.

Rakkaus. Se ei ole taistelutanner.

Se on kädestä kiinni pitämistä.

Rakkaus. Se on myös irti päästämistä.

Luopumista tutuista kaavoista.

Luopumista ilman häviötä.
Kasvamista uuden edessä.

Itsensä hiljaista tiedostamista.