Rakkaus, joka kasvatti meidät

Heikkoina hetkinä
Hellyytesi palaa iholleni.
Yöllä saavut uniini kuiskimaan.
Jätät minulle kaipuun tulijaisiksi valkenevaan aamuun.
Miksi kaipaan, en tiedä,
sillä minulla on kaikki näinä hiljaisina hetkinä, joina näen itseni peilistä,
sillä tiedän, että yhdessä rakastimme toisemme vihaan!
Olimme vieraita toistemme arjessa,
rakastuneita silloin, kun hukkasimme itsemme toistemme ihoon.
Olit niin vahva, että paiskasit herkkyyteni vasten lattiaa.
Ja silti, rakastuin kovaan kuoreesi.
Siitä kiitän sinua, sillä opin rakastaamaan itseäni yhä vahvemmin.
Selvisin hengissä kovista leikeistämme.
Sinne en palaa, sillä opin, mitä on rakkaus.
Ja hiljaisina hetkinä kirjoitan siitä runoja.
Sillä minusta kasvoi vahva,
ja rakkauteni vahvuus ylittää kaiken.