Elämä

Tänään elämä muistutti minua jälleen siitä, kuinka ohikiitävä matkamme planeetallamme on.

Se muistutti, kuinka nautimme, kärsimme, rakastamme, itkemme ja nauramme päästäksemme eteenpäin. 

Sillä kaikki on ohimenevää, niinkuin kirkkaana sykkivät tähdet, jotka syntyivät miljoonia vuosia sitten räjähtääkseen palasiksi, joista me koostumme.

Kaikesta luopumisesta huolimatta tänään elämä minussa oli täyteläisempää kuin aikoihin, sillä parempi on ihmisen päästää irti, Siellä tai Tuolla. 

Olin onnellisempi, koska pienistä Tähden palasista muodostuu myös Kotini täynnä mielekkyyttä ja asioita, jotka saavat kaiken Elämään, ja tähän Hetkeen, joka on niin ohikiitävää.

Mitä on kuolla ja mitä on elää?
Ehkä ihmisen pyhin on hänen viimeinen tahtonsa matkalla Valoon. 

Ja sitä kunnioitamme jatkaaksemme matkaa Elon tiellä.

Osa minua

Miksi yhä edelleen

olet tunkeutunut minuun

Olen luopunut sinusta liian monesti

Tuntenut hajanaisia tunteita

Enkä tiedä mihin olen matkalla

Sillä uneni sinusta herättävät minut hämärään aamuun

Nauraisin

Jos naurankin

Jos on niin, että olet siruina ihoni alla

En revi haavoja kaivaakseni sinut ulos

Jäät

palasiksi minuun, jotka toisen kosketuksesta tunnen

Olet kaunis minussa

Elämän jälki, jonka aurinko saa säteilemään ihoni alta

Ja minä olen haavoineni epätäydellinen

Kokonainen

Kannan sisälläni jotain niin konkreettista osaa sinusta

etten kykene asettamaan sitä paperille

Viljelen aamun aurinkoa hymyssäni

Olen se totuus jota et uskalla

Joka ei koskaan sinusta poistu