Tänään elämä muistutti minua jälleen siitä, kuinka ohikiitävä matkamme planeetallamme on.
Se muistutti, kuinka nautimme, kärsimme, rakastamme, itkemme ja nauramme päästäksemme eteenpäin.
Sillä kaikki on ohimenevää, niinkuin kirkkaana sykkivät tähdet, jotka syntyivät miljoonia vuosia sitten räjähtääkseen palasiksi, joista me koostumme.
Kaikesta luopumisesta huolimatta tänään elämä minussa oli täyteläisempää kuin aikoihin, sillä parempi on ihmisen päästää irti, Siellä tai Tuolla.
Olin onnellisempi, koska pienistä Tähden palasista muodostuu myös Kotini täynnä mielekkyyttä ja asioita, jotka saavat kaiken Elämään, ja tähän Hetkeen, joka on niin ohikiitävää.
Mitä on kuolla ja mitä on elää?
Ehkä ihmisen pyhin on hänen viimeinen tahtonsa matkalla Valoon.
Ehkä ihmisen pyhin on hänen viimeinen tahtonsa matkalla Valoon.
Ja sitä kunnioitamme jatkaaksemme matkaa Elon tiellä.
No comments:
Post a Comment