Minua raivostuttavat ihmiset, joiden on kokoajan pakko mässyttää tai värkätä jotain.
Varsinkin junassa se on sietämätöntä, kerrassaan käsittämätöntä.
Kun juna on liikkeessä, pystyn jotenkuten istumaan paikallani, sillä silloin ihmisten äänet eivät ole niin selvät, mutta kun se pysähtyy, kun se pysähtyy puristan hampaani yhteen ja pinnistän pidättääkseni kuohuvan vihan sisälläni. Nämä ihmiset…Tuntuu, että ne ovat junassa vain ja ainoastaan häiritäkseen mielenrauhaani. Heidän kännykkänsä soi taukoamatta ja mikä pahinta, he eivät pidä minkäänlaista kiirettä vastatakseen siihen. Tuijottavat vain hölmistyneinä näyttöä ja miettivät ”onhokan tää oikeesti mun puhelin, joka hälyttää”. Entäs sitten ne, jotka kuljettavat mukanaan koko viikon ruokavarastoja ja popsivat kaikki yhden junamatkan aikana. Edelliselläkin junareissulla takanani istuva rouskutti sipsiä koko matkan, edessä oleva rapisutti karkkipussiaan vähänväliä ja kaikilla muilla vaunussa olijoilla oli vähintäänkin rasittava omena jyrsittävänään tai leipä maiskuteltavanaan. Esimerkiksi nämä ihmiset voitaisiin kaikki laittaa erilliseen vaunuun, jossa he saisivat ihan kaikessa rauhassa jatkaa rasittavaa elämistään yhdessä. Minä haluan istua hiljaa rauhassa penkillä kädet sylissä ja katsoa ikkunasta maisemia.
Paikaltani en ainakaan nouse, laukkuja ei voi yksin jättää. Kerran meinasin lähteä vessaan, mutta heti joku mies katsoi perääni. Minähän en pervoille äijänkäppänöille laukkuani anna pengottavaksi!
Ja sitten on tämä kirjasto…
Rasittavaa purkan jauhamista kirjaston nettipäätteen edessä kun minä yritän rauhassa etsiä edes yhtä kunnon kirjaa. Eivätkö ihmiset todellakaan tajua kuinka rasittavaa on kuunnella suu auki jauhavaa ählämisählämiä, joka ei edes osaa käyttää koko nettipäätettä, vaan kyselee kokoajan toiselta ählämisählämiltä neuvoa omalla molotuskielellään.
Missä on kunnioitus suomalaista hiljaista kansaa kohtaan?!
Lisäksi kirjastossa pitäisi kieltää lapset ja vammaiset. No niin! Siinä taas yksi jalkavammainen tömpsyttelee ovelta kohti kirjaston hyllyrivejä.
Purkat, puhe ja kaikki hälinä on kiellettävä! Lapset, vammaiset ja ählämisählämit ensimmäisinä. Hermothan siinä menee kun ihmiset eivät tajua olla hiljaa vaan mässyttävät purkkaa ja hiplaavat tie mitä hilavitkuttimia, joka taas sattuu pahasti sivusilmääni!
Seuraavalla kerralla otan haulikon ja ammun koko rupusakin paskaksi, jos joku uskaltaa ärsyttää.
Varsinkin junassa se on sietämätöntä, kerrassaan käsittämätöntä.
Kun juna on liikkeessä, pystyn jotenkuten istumaan paikallani, sillä silloin ihmisten äänet eivät ole niin selvät, mutta kun se pysähtyy, kun se pysähtyy puristan hampaani yhteen ja pinnistän pidättääkseni kuohuvan vihan sisälläni. Nämä ihmiset…Tuntuu, että ne ovat junassa vain ja ainoastaan häiritäkseen mielenrauhaani. Heidän kännykkänsä soi taukoamatta ja mikä pahinta, he eivät pidä minkäänlaista kiirettä vastatakseen siihen. Tuijottavat vain hölmistyneinä näyttöä ja miettivät ”onhokan tää oikeesti mun puhelin, joka hälyttää”. Entäs sitten ne, jotka kuljettavat mukanaan koko viikon ruokavarastoja ja popsivat kaikki yhden junamatkan aikana. Edelliselläkin junareissulla takanani istuva rouskutti sipsiä koko matkan, edessä oleva rapisutti karkkipussiaan vähänväliä ja kaikilla muilla vaunussa olijoilla oli vähintäänkin rasittava omena jyrsittävänään tai leipä maiskuteltavanaan. Esimerkiksi nämä ihmiset voitaisiin kaikki laittaa erilliseen vaunuun, jossa he saisivat ihan kaikessa rauhassa jatkaa rasittavaa elämistään yhdessä. Minä haluan istua hiljaa rauhassa penkillä kädet sylissä ja katsoa ikkunasta maisemia.
Paikaltani en ainakaan nouse, laukkuja ei voi yksin jättää. Kerran meinasin lähteä vessaan, mutta heti joku mies katsoi perääni. Minähän en pervoille äijänkäppänöille laukkuani anna pengottavaksi!
Ja sitten on tämä kirjasto…
Rasittavaa purkan jauhamista kirjaston nettipäätteen edessä kun minä yritän rauhassa etsiä edes yhtä kunnon kirjaa. Eivätkö ihmiset todellakaan tajua kuinka rasittavaa on kuunnella suu auki jauhavaa ählämisählämiä, joka ei edes osaa käyttää koko nettipäätettä, vaan kyselee kokoajan toiselta ählämisählämiltä neuvoa omalla molotuskielellään.
Missä on kunnioitus suomalaista hiljaista kansaa kohtaan?!
Lisäksi kirjastossa pitäisi kieltää lapset ja vammaiset. No niin! Siinä taas yksi jalkavammainen tömpsyttelee ovelta kohti kirjaston hyllyrivejä.
Purkat, puhe ja kaikki hälinä on kiellettävä! Lapset, vammaiset ja ählämisählämit ensimmäisinä. Hermothan siinä menee kun ihmiset eivät tajua olla hiljaa vaan mässyttävät purkkaa ja hiplaavat tie mitä hilavitkuttimia, joka taas sattuu pahasti sivusilmääni!
Seuraavalla kerralla otan haulikon ja ammun koko rupusakin paskaksi, jos joku uskaltaa ärsyttää.
No comments:
Post a Comment