Unelmoin vuoristoista,
luonnollisesta
elinvoimasta,
rauhaisista metsistä,
jonne uneni tyyntyy.
En ole saalistaja, en
saalis.
Olen kasvanut
viljelijäksi,
istuttanut juureni syvälle
tähän maahan,
kylvänyt ajatukseni puiden
latvoihin.
Olen kasvanut seikkailijaksi,
onnellisin hymyrypyin
kasvoillani,
elämän nautiskelijaksi.
Ja tulit sinä, kasvamiseni
juurille.
Erilaiset olivat juuresi,
erilaiset ajatuksesi siemenet.
Et kaatanut vankkaa
olemustani,
mutta ravistelit kylvämäni
tunteiden puuta,
koettelit suurta Minuuttani.
Huonoina kylvövuosina
sinua syytin
ja hyvinä olin auliisti kiitollinen.
Ja joka hetki kanssani olit
tulvillasi rakkautta,
joka hetki läsnäolomme
vahvistui
ja hymymme rypyt
syvenivät,
ajatuksemme seikkailivat
elämän nautintoon.
Unelmamme kylvimme
taivaisiin
ja annoimme niiden elää.
Kiitos kun olet kanssani
Sinä.
No comments:
Post a Comment