Päivä jälkeen toisen

Ääriviivasi on piirtynyt lattiaan.
Kenkäsi jäljet tahrineet ovenkarmin.
Sydämesi syke hajottanut pirstaleiksi peilin.
Kosketuksesi kiirinyt pisaroina eilisen illallisen likaamille astioille.
Silti eilinen on kaunis.
Se on hetki kanssasi elämän varjossa,
hetki kasvotusten omien vajaavuuksieni kanssa,
hetki tuntea oloni vahvaksi,
juuri niinkuin sinä tahdoit minut nähdä.
Rakastettuna annan haikeudelleni tilan hengittää,
ja kiitollisuudelle mahdollisuuden elää tätäkin päivää.
Annan sydämelleni anteeksi senkin, etteivät kaikki runot päädy kirjoihin.
Sillä kaikki päivät eivät ole yhtä likaisen kauniita.
Menee aikaa, että ihmisen ajatus lakkaa olemasta,
hyväksyy elämän pirstaleisuuden.
Rakkaus ja viha kasvavat samassa huoneessa.