Auringolle

Kastelin kukkia, mutta kuivat ovat lehdykäiset,
hieman ruskeat.
Kovin ovat tippuvaiset.
Missä aurinko, ne kysyy multa.
Ei riitä vesi, ravinteet, ei multa.
Eiväthän kasvitkaan elä ilman aurinkoa!
Maasta ne kasvaa päin valoa,
ei suin päin vaan luonnostaan.
koska niin se nyt on vaan.

Minäkin olen kukka!
Enkä ole mikään piikikäs kaktus.
Olen vihreä, vehreä ja kiinni elämässä,
multaa sormissa ja varpaissa näissä.
Mutta jo on kalpistunut ihoni.
Harmistunut otsani.
On D-vitamiini hukka!

Nothing to lose

I fought the darkness

Alone

Empty spaces

I cried and fought with myself

Miserably

Thought I lost it all

And I did

And I stood

Alone

with nothing to lose

Built up my wisdom

Built up my barriers

strong enough to love

Light and shadow

I am stronger in my actions
Lonelier in my thoughts
Clearer in my dreams
I am scared of the dark
of the cold
My skin bare
without a touch of light
without a touch from you
Days keep passing so fast
I have no time to collect the sunlight
No hours to paint the light in my canvas
to hide the darkness
Still I stand strong
Because I know
Light and shadow
And one day during the dark hours you will never leave me cold alone

Rakkaus asuu iholla

Tahtoisin kertoa sinulle tunteistani,
kutsua sinua hellin nimin.
Mutta pelkään vielä.
Olen auennut sinulle,
näyttänyt haavani.
Mutta sinä,
sinä olet katsonut minuun ja silittänyt niskaani hiljaa.
Ja minä tunnen hetken olevani tässä, iholla.
Ilman nimeä olet läsnä.

Täyteläinen

Ensilumi rauhoittaa maiseman
Mielen hiljaisuus täyteläisen päivän jälkeen
Kokonaisuus valtaa olemuksen
Täyteläinen päivä
Täyteläinen elämä
Rauhoittaa rakastumisen kuohunnan
Sekasorron jälkeen ihmisestä kasvaa juurtuneempi
Itsensä tietävä matkalainen
Ensilumi tuskin pysyy oksissa,
mutta oksat tuntevat juurensa
Ja kasvussa hengittää elämä yhteyden itseensä ja maailmaan
Syvä viisaus
Syvä rauha
Polte rinnassa, nälkä elämään leikkiessä

Olen kokonainen itsessäni
rauhallisuus makaa sängyssäni iltaisin
Opin rakastumaan elämään, säilyttämään tasapainon tanssiessani lumisessa maisemassa
Heittäydyn tuuleen, tallaan lumen
Silti olen tasapainossa
Elämän kasvun kasvattama, muutoksessa mukautuva,
juurineni itsessäni

Imposible olvidarme

Recuerdo el tiempo contigo
La felicidad llega con el fuego y el dolor
Todas las cosas
que escribió nuestra historia
Imposible olvidarme
Todas las cosas
que nos hicieron crecer
despues nos separaron
De donde eres
mi corazon
Allí donde hay que llevar mi corazón
Me conoces
siempre
Siempre nuestra historia es imposible de repetir

Seeds

A seed from the past
Our love grows like an old oak
It started from the earth
but so does the green leaves blossom in the crown
though I let you go

I make my way
today
I grow the colors of the autumn
yellow are the mornings
purple the days that follow
and night time I shatter my leaves to the ground
And I grow
like an birch before my bedroom window
stronger

And we throw our seeds of strength
to the future
for the new summer unlike the past
Like a linden I let it grow next to us
I wont give up loving
but I let it grow in me

The seeds of past and present turns into a tree of love
Strong like our story
Young like the presence

MUISTOT

Uusi aamu
Uusi alku
Silti olet minussa kiinni
KAIPAUS
Jätit jälkeesi rakkauden
jota en koskaan ennen kokenut
joka ei koskaan kuole
Sydämessäni olet rakas ja kaipaan
VIHA
Mielessäni olet vihollinen
jonka kanssa en halua elää enää tuskaa todeksi
RAKKAUS
Silti tunnen sinun olevan läsnä
kiinni minussa

Ensisilmäyksellä

Muistatko niitä ensi katseitamme,
jolloin huomasimme toisissamme itsemme.
Pitkän aikaa katselin elämääsi.
Ja sinä olit siinä niin erityinen.
Ja erityinen olin minä silmissäsi.
Tunsin läheisyytesi päivittäin,
se hiipi hiljaa iholleni.
Ja kun katsoit minuun syvälle,
huomasin olevani nainen,
ja sinä olit minulle mies.
Tiesin, silloin rakastuin ensisilmäyksellä
Ja kuiskasin äänettömälle taivaalle:
Häntä minä rakastan.

Juurtunut unelmoimaan

Unelmoin vuoristoista,

luonnollisesta elinvoimasta,

rauhaisista metsistä, jonne uneni tyyntyy.

En ole saalistaja, en saalis.

Olen kasvanut viljelijäksi,

istuttanut juureni syvälle tähän maahan,

kylvänyt ajatukseni puiden latvoihin.

Olen kasvanut seikkailijaksi,

onnellisin hymyrypyin kasvoillani,

elämän nautiskelijaksi.

Ja tulit sinä, kasvamiseni juurille.

Erilaiset olivat juuresi, erilaiset ajatuksesi siemenet.

Et kaatanut vankkaa olemustani,

mutta ravistelit kylvämäni tunteiden puuta,

koettelit suurta Minuuttani.

Huonoina kylvövuosina sinua syytin

ja hyvinä olin auliisti kiitollinen.

Ja joka hetki kanssani olit tulvillasi rakkautta,

joka hetki läsnäolomme vahvistui

ja hymymme rypyt syvenivät,

ajatuksemme seikkailivat elämän nautintoon.

Unelmamme kylvimme taivaisiin

ja annoimme niiden elää.

Kiitos kun olet kanssani Sinä.

Tyhjä olo

Sydän,

se repeytyi paikallaan.

Avartui aukko kehooni.

Jätti tyhjän olon.

Rakastuin sinuun,

ja rakastin niin paljon.

Niin paljon.

Jälkeesi en riitä enää korjaamaan haavaa.

Vaikka tiedän.

Suru tulee ja menee elämässä.

Silti opetit minut elämään täydemmin.

Ja se hetki, jolloin elit kanssani

juurtui sydämeeni.

Se asettui kodiksi, jonka me loimme.

Nyt

olet poissa.

Ja minulle jäävät vain runot,

joita ammennan haavoittuneena.

Näenkö koskaan hymyn kasvoillani?

Saanko koskaan rakastua uudelleen?

Paranevatko sydämen arvet niin kuin haavat iholla?

Haava, jonka teit,

sen halusin ottaa.

Halusin kokea sinut ihollani,

silmissäni,

suullani,

sydämessäni.

Joka solulla elää ja hengittää kanssasi.

Kirjoitanko koskaan runoja toisesta,

hänestä, joka jakaa arkeni kanssani?

Ja kaiken tämän tajusin liian myöhään.

Että halusin antautua arkeen kanssasi,

sulkea pois muut vaihtoehdot,

hoitaa sinua,

olla sinun, vain sinun.

Miksi, miksi niin myöhään lakkasin elämästä suunnitelmiani?

Nyt, kun on myöhä,

sinun kanssasi sydämeni heräsi luomaan

loppuelämänsä onnen päivät, joita ei koskaan tule.

Vapaus

Päästin irti.

Katsoin kesäyön pilviä.

Tanssin taivaan lampaille.

Katsoin ihmisjoukkoa.

Tanssin heidän kanssaan

huolimatta heidän taustastaan, väristään

tai humalatilastaan.

Päästin itseni vapaaksi.

Vapaaksi kaikista mietteistä,

Kaikesta mitä tarvitsin ollakseni onnellinen.

Nautin vain tästä hetkestä, elämästä, kesäyön pilvistä.

Nautin itsestäni maailmassa, kaikki turvassa tässä hetkessä.

Ja olen onnellinen ja vapaa.

Päästin sinusta irti.

Ja silti tiedän, että olet aina läsnä.

Kaipaus

On kulunut päiviä siitä kun lakkasit olemasta
Osa elämääni.

Lakkasin ajattelemasta sinua.
Odotin selkeyttä, selkeitä ajatuksia.
Annoin ajan kulua ja elin ilman meitä.

Tuhannet sanasi saivat sydämeni levottomaksi.

Tunkeuduit elämääni omasta tahdostani.
Lakkasin kuulemasta kuka olin sisimmässäni ilman sinua.

Sisimmässäni yksinäinen onni heräsi.

Ja tahdon vallassa poistin sinut, sillä kaipasin itseäni suuresti.

Kaipasin rauhaa, joka järkkyi levottomasta luonteestasi.
Kaipasin omaa kaaostani, jota vain minä osasin elää,
Arvostaa, en arvostella.

Älä käsitä väärin.

Opin sinulta paljon

Sinusta,

minusta,

elämästä. Meistä.

Erilaisuudesta.

Ei se ole väärin.

Mikään ei ole.

En edes minä.

On kulunut päiviä siitä kun lakkasit olemasta

Osa elämääni.
Nyt on helpompi hengittää.

Päiväni täyttyvät, tulevat täydeksi. Minulla on aikaa

Rakastaa.

Elämä on ihmeellinen.

Päivä päivältä olen selkeämmin, enemmän.

Vapaa.

Silti, tunnen kuinka vuoteessani sydämeni lyö tyhjää kerran

Ja toisenkin.

Se lyö yksin.

Et ole enää,

et pyöri levottomana vuoteessani juuri niinkuin vain sinä teet.

En painaudu enää lähellesi, kuin pieni vahvaan syleilyyn.

Mieltäni painaa vapaus, sydäntäni myös

Ja rakkaus.

Kiitos.

Uusi alku

Katsoin kasvia.
Kuihtui hiljaa pois.

Sen lehdet tippuivat.

Ensin yksi.

Sitten toinen.

Kunnes yksikään ei ollut jäljellä.

Miksi en saa sitä pidettyä hengissä?

Onko multa liian kuivaa tai märkää?

Onko huoneeni ilma liian viileä?
Miksi en saa sitä elämään?

Olenko huono, enkö osaa?

Onko minussa vikaa?

Menin lähemmäs,
tarkastelin kasvia.

Sen varsi oli tullut ontoksi, juuret kuihtuneet pois.

Mutta siellä, mullan alla

oli ihme, jota en nähnyt.

Uusi elämä oli alkanut syntyä.

Nostin kuolleen juurineen.

Annoin tilaa uudelle.

Se oli parempi, vahvempi alku.

Niin käy myös elämälleni.

Joskus vanhat perustukset pettävät.

En tiedä aina syytä

Ja se pelottaa.

Mutta elämä tekee vain tietään.

Sillä jotain uutta on aina tiedossa.

Uusi elämä.

Uusi alku.

En omista, ja siksi olen vapaa.

Älä huoli rahasta, ole vain läsnä ja rakasta

Joskus loppuu resurssit toteuttaa

Sillon vihalle saatat antaa valtaa

Älä huoli rahasta

Se on vaan pahasta

Relaa ja anna palaa

Ja kaikkia tielläs halaa

Mitä sitten jos kompastut sun tiellä

Oo maassa ja ota opiks, ehkä elämäntarkotukses näet siellä

Joskus ei mee niinku pitäs

Mitäs sitten

Kuuntele ittees ja maailmaa

Anna oman potentiaalis loistaa

Joskus sattuu ja lujaa

Jos joku vierelläs liian kovaa huutaa

Sano sille suoraan että et oo kuuro

Ja viha johtaa huutoon

Anna sille mahollisuus rauhottuu

Ota kädest jos se kompastuu

Joskus saatat rakastuu

Oot iloinen ja sydämes onnesta pakahtuu

Tahdot kaikkes toiselle antaa

Mut pidä huoli että teet sen ilman koiran kaulapantaa

Joskus sattuu rakkaus sydämeen

Kun tiet ei osu enää yksiin

Pidä huoli että päästät irti

Annat tilaa ittelles ja sille toiselle silti

Muista että rakkaus vahvistaa

Se elämänlaatua myös kohentaa

Anna tilaa sun muutokselle

Älä oo oman elämäs pelle

Ole läsnä tässä hetkessä

Se on kuin olisit retkellä

Ole oma itsesi vaikka saatat siinä menettää

Mut katso eteenpäin ja tiedä tää

Et aidot ystävät susta välittää

Janoa siis aidosti elämää

Älä muutu jos et halua

Rakasta taidollasi ja itseäsi kasvata