Aika

Makaan lapsuuteni vanhassa riippumatossa.
Sen värit ovat haalistuneet,
aika jättänyt tuoksun.
Katselen kevätpäivän aurinkoa, joka hiljaa saa maan elämään.
Puiden silmut avautuvat talven kohmeuden jälkeen
ja villit voikukat puhkeavat keltaiseen väriinsä.
Suljen silmäni ja kuuntelen lintujen heräävän yläpuolellani.
Kuin ensimmäisen kesäni,
tunnen kevään viimeisen päivän vanhan riippumaton sylistä.
Kaikkien vuosien jälkeen se kestää yhä.