Merkki Jumalalta

Mie näin kerran unta, et mie kävelin niityllä alasti ja keräsin päivänkakkaroita. Siihen tuli sit mehiläinen ja rupes pörräämään miun ympärillä. Kohta se istu miun kädelle eikä lähteny mihinkään vaik mie sitä yritin parhaani mukkaan hätistellä. Yhtäkkiä se rupes miulle haastelemmaan. Se sano, et mie olen Jumala, älä sie hätistele. Sie et voi miua häätää vaik voit miut kieltää. Tuo miulle kukkia. Sitten se lensi poijes ja mie heräsin.
Mie en mikkään uskovainen ole, mutta siiihen unneen mie uskoin. Mie mietin, et mihin mie niitä kukkia veisin, et Jumala sais lähetyksen perille. Mie ajattelin, jotta kai se Jumala kirkossa assuu. Mie kävin kukkakaupasta kimpun hakemassa ja vein sen meijän pitäjän kirkon alttarille. Siihen sitte tuli oikeen pappismies ja sano miulle ettei niitä rehuja siihen voi jättää. Mie siihen vastaamaan, et Jumala käski tuomaan. No hää siihen, et Jumala on kaikes ja kaikkialla ja paras tapa ois jättää ne rehut kasvammaan luontoon, jossa ne saapi ellää rauhassa ja synnyttää uutta elämää. Sillon mie ajattelin, et miehän ostin nuot kukat kaupasta ja siellä ne ei ainakkaan lissäänny. Siitä päivästä mie päätin alottaa sellasen kukkien vappautusliikkeen. Nyt mie puolustan kukkien oikeuksia täällä kotosuomessa ja piän pienimuotosia mielenosotuksia kukkakauppojen edustalla heti marttojen kokkoontumisen jälkeen.