Mie lähin reissuu. Mie vaan kolusin vintille ja otin yhen meijän matkalaukuista ja tungin sen täyteen miun rompetta. Eihän miulla kovin paljon ommaisuutta ole, mutta sen otin, mitä oli. Ukko yritti urkkia, että mihin sie oot lähösä. Mutta miepä en vastannu. Olin vaan hilijaa ja annoin sen ihimetellä.
Kauan mie sitä huushollia hoidinki. Nisut leivoin ja lehemät lypsin. Pellolla mie kuokin niin, jotta vieläki on selekä vääränä. Ukolle mie passasin neljä kertoo päivässä ruuvat pöytään, mutta se peijakas ei edes sinne asti viittiny tulla ku televiissiossa Mika hiihti maailmanmestaruuvesta...Vaikka eihän siittäkkään koskaan mitään tullu. Illalla ku ukko vihdoin nosti ahterinsa sohvalta ja tarras miun yöpaidan helemaan siinä toivossa, että olis päässy miuu vähän kiksauttammaan, nii mie olin liian väsyny.
Niin miun mittani sitte yhtenä päivänä täytty ja mie otin ja lähin. Mie kiersin koko Skandinaavian ja Euroopan aina Venäjältä Epsanjaan. Eksyin mie kerran käymään ihan Ameriikassa asti yhen mukavantuntusen herrasmiehen seurassa, ku se kerta matkan tarjos. Mutta sitte se alako vaatimaan miuu sille akaks. Mie siihen sanomaan, jotta kuulkaa herra, mie en oo vielä siinä iässä. Vielä on paaljon nähtävää. Ja kyllä mie kuulkaa näinki. Parhaimman näköset miehet oli ehottomasti Epsanjassa, mutta täytyy kyllä severran kehasta naapurimaan miehiä, että ne Ruottalaiset ne osas asiansa parhaiten. Siellähän ei meinannu jalkeille ennättää ku heti oli toinen kellistämässä viereen ja kuiskimassa "ja elskar dej."
...Mutta nyt mie meen takas kotio. Ukko on ottanu kuulemma toisen eukon ittelleen. Semmonen peli ei vetele! Miun serkunhan kanssa se ennen peuhas. Ny serkku on alakanu miun huushollia hoitammaan. Ettäs kehtaa! Vaan empä mie ukkoa toru enkä ihimettele. Sammaa näkyähän meissä serkun kanssa on. Ties vaikka olis ukko iltasella erehtyny luullemmaan miuks, nostanu hammeenhelemaa ja ryhtyny panemaan.
En mie rakkauvesta tiiä, mutta ommaani mie en vaihtas.
Nyt tullee ukollekin eri komento pirtissä ku mie saavun. Serkkua mie pukkaan pehevaan nii, jotta voltissa lentää pellolle eikä varmasti takasin tuu!
Kauan mie sitä huushollia hoidinki. Nisut leivoin ja lehemät lypsin. Pellolla mie kuokin niin, jotta vieläki on selekä vääränä. Ukolle mie passasin neljä kertoo päivässä ruuvat pöytään, mutta se peijakas ei edes sinne asti viittiny tulla ku televiissiossa Mika hiihti maailmanmestaruuvesta...Vaikka eihän siittäkkään koskaan mitään tullu. Illalla ku ukko vihdoin nosti ahterinsa sohvalta ja tarras miun yöpaidan helemaan siinä toivossa, että olis päässy miuu vähän kiksauttammaan, nii mie olin liian väsyny.
Niin miun mittani sitte yhtenä päivänä täytty ja mie otin ja lähin. Mie kiersin koko Skandinaavian ja Euroopan aina Venäjältä Epsanjaan. Eksyin mie kerran käymään ihan Ameriikassa asti yhen mukavantuntusen herrasmiehen seurassa, ku se kerta matkan tarjos. Mutta sitte se alako vaatimaan miuu sille akaks. Mie siihen sanomaan, jotta kuulkaa herra, mie en oo vielä siinä iässä. Vielä on paaljon nähtävää. Ja kyllä mie kuulkaa näinki. Parhaimman näköset miehet oli ehottomasti Epsanjassa, mutta täytyy kyllä severran kehasta naapurimaan miehiä, että ne Ruottalaiset ne osas asiansa parhaiten. Siellähän ei meinannu jalkeille ennättää ku heti oli toinen kellistämässä viereen ja kuiskimassa "ja elskar dej."
...Mutta nyt mie meen takas kotio. Ukko on ottanu kuulemma toisen eukon ittelleen. Semmonen peli ei vetele! Miun serkunhan kanssa se ennen peuhas. Ny serkku on alakanu miun huushollia hoitammaan. Ettäs kehtaa! Vaan empä mie ukkoa toru enkä ihimettele. Sammaa näkyähän meissä serkun kanssa on. Ties vaikka olis ukko iltasella erehtyny luullemmaan miuks, nostanu hammeenhelemaa ja ryhtyny panemaan.
En mie rakkauvesta tiiä, mutta ommaani mie en vaihtas.
Nyt tullee ukollekin eri komento pirtissä ku mie saavun. Serkkua mie pukkaan pehevaan nii, jotta voltissa lentää pellolle eikä varmasti takasin tuu!
No comments:
Post a Comment